World of Tanks: Kiitos 2011-2012

Poistin World of Tanksin asennuksen koneeltani. Aloitin kyseisen pelin pelaamisen keväällä 2011, kun peli oli vielä beta-testauksessa. Puolentoista vuoden aikana ehdin pelata lähes 3000 matsia ja tuhota liki saman verran toisten pelaajien tankkeja. Itsenikin tuhottiin usein, joskin kill/death ratio jäi kymmenisen prosenttia plussalle. Jos yksi matsi kestäisi keskimäärin 6 minuuttia, olen pelannut World of Tanksia 250-300 tuntia. Enkä ole maksanut siitä huvista pennin hyrrää.

Ilmaisbisnes

World of Tanks on niin sanottu free-to-play, eli ilmaispeli. Tyypillisesti tämä tarkoittaa sitä, että voit pelata peliä ilmaiseksi, mutta jos ostat pelin sisällä myytäviä hyödykkeitä, eteneminen pelissä nopeutuu, voittomahdollisuutesi paranevat, tai saat muuten vain ominaisuuksia, joita et ilman rahaa saisi. World of Tanksissa voit oikealla rahalla ostaa esimerkiksi premium-vaunuja, parempia ammuksia tai kokeneemman miehistön. Kaikilla näistä taistelu sujuu paremmin ja pelaajatilastosi kaunistuvat. Halutessasi voit myös ostaa itsellesi premium-aikaa, jolloin taistelusta saamasi kokemuspisteen puolitoistakertaistuvat. Näin pääset nopeammin uusien tankkien ohjaimiin ja tunnet eteneväsi pelissä.

Ilmaispelien markkinoilla World of Tanks on aikamoinen outolintu. Facebookin tutuksi tekemät kasuaalit, pelinkaltaiset tuotteet kuten Farmville tekivät ilmaispelibisneksestä näkyvää. Nykyään aikaansa seuraavat ihmiset tietävät, että Supercellin ilmaispelit tuottavat firmalle reilut puoli miljoonaa euroa päivässä. Myös World of Tanksin on ilmoitettu tuottavan ”double digit million dollars a month”, eli ainakin kymmenen miljoonaa dollaria kuukaudessa.

Mikä tekee World of Tanksista oudon? Peli on PC-koneille asennettava, kohtalaisen hyvää rautaa vaativa tosipelaajien peli. Tyypillisesti ilmaispelit toimivat webbiselaimella Facebookissa tai Supercellin pelien tavoin mobiililaitteilla. Toki tietokoneilla on ollut jo pidempään MMO-pelejä, jotka yksi toisensa jälkeen näyttävät menevän ilmaisiksi. Erikoista World of Tanksissa on maksavien asiakkaiden suhteellinen määrä. Kun tyypillisessä Facebook-pelissä maksavia asiakkaita on noin 1-3% koko pelaajakannasta, World of Tanksissa määrä on 20-30%. Minulle tämä on merkki siitä, että World of Tanks kunnioittaa kaikkia pelaajia. Hyvin suuri osa muista peleistä potkii ilmaispelaajia armotta päähän ja vetää voittonsa niinsanotuista valaista – pelaajista, jotka saattavat käyttää peliin kuukaudessa satoja tai jopa tuhansia euroja. Varmasti näiltä pelaajilta tulevat myös WoTin suurimmat voitot, mutta peli tarjoaa selkeästi mielekästä vastinetta rahoille myös alemmilla tasoilla. Lisäksi World of Tanks on hemmetin hyvä myös pelinä.

Taisteluareena

World of Tanksia voi hyvällä omallatunnolla kutsua MOBA-peliksi (Multiplayer Online Battle Arena). Varsinainen panssarisota tapahtuu maksimissaan vartin mittaisissa taisteluissa, joissa 30 pelaajaa on jaettu kahteen joukkueeseen. Matsin voittaa joko tuhoamalla kaikki vihollisen vaunut tai valtaamalla määrätyn tukikohdan. Tasapainotussysteemin ansiosta pelaaja joutuu yleensä keskimäärin samantasoisten tankkien seuraan, joten korkeamman tason panssareilla ei saa automaattisesti etua. Pelaajan osalta taistelu loppuu joko oman tai vihollisaseman valtaukseen, kaikkien vihollisten tuhoamiseen tai oman tankin tuhoutumiseen. Matsin jälkeen hypätään panssarivarikolle, käytetään mahdollisesti kerätyt rahat ja kokemukset uuden raudan ostoon ja aloitetaan seuraava mättö. Jos edellinen taistelu päätyi omaan tuhoon ennen aikojaan, voi käytetty tankki olla vielä jumissa kyseisessä taistelussa, joten seuraavaan matsiin mennään toisella teräspedolla.

Pelaaja kerää kokemusta paitsi tuhotuista vihollisista, myös vihollisten havaitsemisesta, sen vahingoittamisesta, tukikohdan valtauksesta ja omaa tukikohtaa valtaavien tankkien häiritsemisestä. Kokemuksella voi avata uusia tankkeja tai parempia osia nykyiseen tankkiin. Matseista tulee myös rahaa, jota käytetään oman panssarivaunun korjaukseen ja ammusten, uusien osien ja uusien tankkien ostamiseen. Tyypillisesti rahan määrä ei ole ongelma uusien tankkien kanssa, kokemuksen kartuttaminen vaatii enemmän työtä. Sitäpaitsi, pelivaluuttaa voi ostaa oikealla rahalla, joten kokemuksen kerryttäminen on ainoa pelissä etenemistä hidastava tekijä.

Panssarit on jaoteltu kymmenelle tasolle (tier). Ensimmäisen tason panssarit ovat melkoista kierrätysmetallia, mutta ne ovatkin ilmaisia. Seuraaviin vaunuihin tarvittava kokemus- ja rahamäärä on varsin kohtuullinen, mutta kunnon bisnesperiaatteen mukaan tarvittavan kokemuksen käyrä on luonnollisesti jyrkkenevä. Kun kakkostason tankin ostaaksesi sinun tarvitsee pelata 5-20 taistelua, vaatii neloselta vitoselle siirtyminen jo 60-100 matsia. Näin siis itselläni, ilman premium-lisäreitä ja pakonomaisella tarpeella kerätä kaikki mahdolliset osat ja avata kaikki tankit. Tasapainotuksen ansiosta samaan matsiin tulevat tankit ovat yleensä maksimissaan kolmen tason päässä toisistaan. Näinollen alkeellisella Leichtractorilla ei joudu taistelemaan Tigereitä vastaan.

Pelaaja on tyyppi

Bartlen pelaajatyypityksen mukaan World of Tanks on selkeimmin tappajille (killer) suunnattu peli. Siis niille, jotka saavat iloa toisten pelaajien päihittämisestä. Peli tarjoaa mittavat määrät statistiikkaa voittojen ja tappioiden määristä, tuhotuista tankeista, omista tuhoutumisista, kerätyistä kokemuspisteistä ja ties mistä. Näiden tietojen avulla vertailu toisiin pelaajiin on helppoa. Itse olen lähinnä seurannut keskimääräistä kokemusta per taistelu. Itselläni kyseinen luku nousi jonnekin 210 paremmalle puolelle ja oikeutti maailmanlistalla sjalle 561798. Jos pelissä on 40 miljoonaa pelaaja, kuulun lähelle parasta prosenttia. Ihan ookoo, kun ottaa huomioon että en ostanut tehokkaampia ammuksia, naamiomaalauksia, nopeampia korjauksia jne.

Tilastoja enemmän itseäni kuitenkin kiinnosti uusien vaunujen hankkiminen. Bartlen pelaajatyyppinä olen etsijä/saavuttaja (explorer/achiever). Haluan kokeilla erilaisia asioita ja kerätä kaiken mahdollisen. Niinpä päätinkin pelata kaikilla mahdollisilla vaunuilla, mitä pelistä löytyy. Yleensä pelaajat ottavat maalikseen jonkin korkean tason kuuluisan tankin, kuten Tigerin tai IS:n ja ”grindaavat” itsensä suorinta mahdollista tietä kyseiselle tankille. Seiskatason tankin saavuttaakseen tarvitsee pelata vain kuudella alemman tason tankilla ennen kyseisen tankin avautumista. Itse pelasin kaikilla pelistä löytyvillä alle vitostason ei-premium tankeilla. Niitä kertyi reilut seitsemänkymmentä.

Merkittävä havainto näillä tankeilla pelatessa oli se, että vaunun taso ei keskimäärin vaikuttanut pelikokemuksen nautittavuuteen. Tasapainotuksen ansiosta pärjäsin nelostason vaunuilla ihan yhtä hyvin kuin ykköstason vaunuilla. Vaunukohtaisia eroja tietenkin löytyy – oma pelityylini soveltuu paremmin etäältä tapahtuvaan tarkka-ammuntaan kuin nopeaan salamahyökkäilyyn. Rynnäkkötykeistä tykkäsin eniten, keveistä tiedusteluvaunuista vähiten. Korkeamman tason vaunujen hankkimisesta saattaa pelaajan päässä muodostua illuusio myös paremmin pärjäämisestä, mutta näin ei tilanne vaikuttanut oikeasti olevan. Pay-to-win ei ole keskuudessamme kovin vahva, joskin se kyllä löytyy lähinnä parempien ammusten ja muiden apujen kautta.

Jokaiselle jotain

Yksi syy, miksi World of Tanksin maksavien pelaajien määrä on niin suuri, on luultavasti sen kyky tarjota kaikille pelaajatyypeille vastinetta rahoille. Killereiden halu maksaa ammuksista ja naamiovärkeistä on tietenkin selkeä. Parilla eurosentillä per paukku saat paremman läpäisykyvyn ja kovemman pamauksen. Kolmivärinaamiomaalaus antaa muutaman prosentin enemmän suojaa havaitsemista vastaan kuin kaksivärinen maalaus. Samalla hinta kuitenkin pompsahtaa.

Kaikkea kokeileville explorer-pelaajille peli tarjoaa premium-tankkeja, joita pitää tietenkin päästä kokeilemaan. Alempien tasojen premium-vaunut maksavat 500-1500 kultarahaa. 1500 kultarahan paketti maksaa 6,95 euroa. 30000 kultarahaa saisi satasella, mutta se tuntuu jo hulluudelta. Premium-tankkien lisäksi kultarahoja voi vaihtaa pelin perusvaluutaksi, hopeaksi vaihtosuhteella 1:400. Tällä vaihtosuhteella kamelin selän katkaissut päivitys StuG III-rynnäkkötykistä JadgPz IV:een (910500 hopeaa miinus käytetystä StuGista saatavat parisataatuhatta) olisi tullut maksamaan kolmisenkymppiä Euroopan valuutassa. Kiitosta vain, jätän homman valaille.

Jos keräilyvietti on vahva tai saavutuskeskeinen achiever-pelityyli dominoi, pitää kaikki saavutetut tankit tietenkin säilyttää. Ilmaiseen perustalliin mahtuu kuitenkin vain muutamia teräspetoja, joten uusia tallipaikkoja joutuu ostamaan 300 kultarahan hintaan. Koko 70 tankin kokoelmani säilyttämiseen olisin joutunut käyttämään suunnilleen 20000 rahaa, eli lähes 80 euroa. Houkutus oli hyvin suuri, mutta järjen ääni voitti.

Sosiaalisille pelaajille, siis niille, jotka perustavat klaaneja, kirjoittelevat foorumeille ja chattailevat taistelun lomassa rahalla ostettavat hyödyt ovat ehkä kaikkein pienimmät. Toki naamiomaalaukset toimivat joukosta erottumisen välineenä, mutta hassuja hattuja tai muuta tilpehööriä ei pelistä löytynyt, joskin joidenkin tankkien kyljessä näin maatunnuksia joiden arvelen olevan maksullisia turhamaisuushyödykkeitä (vanity item).

Minä ja vaununi

Ennen World of Tanksia olen pelannut aktiivisesti vain yhtä verkkomoninpeliä tuntemattomien ihmisten kanssa. 2000-luvun alussa hakkasin vuosikausia Laser Squad Nemesistä ja maksoin siitä tyytyväisenä yhteensä satoja euroja kuukausimaksujen muodossa. Tutussa laniporukassa olen pelannut jonkin verran ensimmäisen persoonan räiskintäpelejä, mutta tapahtumien ulkopuolella homma ei ole kiinnostanut pätkääkään. Lähtökohtaisesti pelaan yksin, mutta monipuolisesti. World of Tanksin ja Laser Squad Nemesiksen lisäksi eniten pelitunteja minulla on luultavasti kertynyt Civilization vitosen ja Tetriksen parissa.

World of Tanksia ja Laser Squad Nemesistä yhdistää kaksi merkittävää tekijää: matsipohjaisuus ja kohtalaisen rauhallinen rytmi. Laser Squad Nemesiksen pelaaminen muistutti lähinnä kirjeshakkia. Molemmat pelaajat suunnittelevat omien joukkojensa toiminnat seuraavan 10 sekunnin ajaksi ja lähettää tiedot palvelimelle. Palvelin yhdistää pelaajien päätökset ja suorittaa laskennan siitä, mitä kyseisenä ajanjaksona tapahtuu. Pelaajat saavat palvelimelta tiedot tapahtumista, minkä perusteella he voivat jälleen suunnitella seuraavat 10 sekuntia.

World of Tanksin varsinainen taistelu tapahtuu reaaliajassa, mutta väljät dieselit kuljettavat terästonneja sikäli hitaasti, että adhd-lapsi ehtisi selata kaikki tv-kanavat läpi odotellessaan tankin siirtymistä taktisesti valittuun taisteluasemaan. Tykinlaukausten jälkeen putken nuohoaminen saattaa kestää kahdesta kymmeneen sekuntia, joten laukaukset kannattaa tähdätä huolella ja rauhassa. Taktinen ulottuvuus ja harkinta korostuvat verrattuna tyypillisiin räiskintäpeleihin. Olenkin kutsunut World of Tanksia geriatriaräiskinnäksi.

Verrattuna tyypillisiin MMO-peleihin World of Tanksissa on yksi verraton puoli: taisteluiden draaman kaari on maksimissaan 15 minuutin pituinen. Niissä on selkeä alkuvirittely, keskikohdan hidastempoisempi, mutta jännitystä nostattava asemasotavaihe ja lopputaistelun kiihkeä rytistys. Parannusjuomia ei ole ja jokainen vastaanotettu osuma voi olla kohtalokas. Itse ydinpelaaminen pysyy WoTissa koko ajan kohtalaisen kiihkeänä, verrattuna esimerkiksi monien fantasia-MMO-pelien puuduttavaan henkilöltä toiselle juoksemiseen tai ”tapa 10 oravaa, tapa 20 oravaa, tapa 30 oravaa” tehtävärakenteisiin. World of Tanksissa ei ole puuduttavia täytetehtäviä, ellei sellaiseksi lasketa pakollista kokemuksen ja rahan keräämistä uuden tankin hankintaa varten.

World of Tanksissa pelin progressio tapahtuu taistelujen ulkopuolella, varikolla. Tankkeja viritellään ja uusia ostellaan. Kun käsissä on hyvä värkki, mennään taas intensiiviseen vartin taisteluun. Matseja voi pelata vain yhden pikapikaa (ainakin teoriassa) tai kolmekymmentä putkeen vain huomatakseen kellon olevan neljä aamuyöllä. Mikään ei pakota suorittamaan tuntikausien raideja. WoTissa ei myöskään edes tarvitse leikkiä sosiaalista toimintaa. Luultavasti klaanitoiminta antaisi peliin jotain lisää, mutta tiettyyn aikaan klaanimatseihin osallistuminen ja muut hölpönpölpön jutut eivät ole minua koskaan kiinnostaneet. Vaikka peliammattilaisharrastaja olenkin, löytyvät sosiaaliset suhteeni enimmäkseen digitaalisten pelimaailmojen ulkopuolelta.

Miksi en maksanut

Free-to-playn erinomaisuutta perustellaan usein seuraavanlaisella kaaviolla:

On siis pieni joukko pelaajia, jotka ovat valmiita maksamaan pelistä paljon enemmän kuin perinteinen kaupanhyllyhinta. Näiltä pelaajilta ei perinteisellä kertamaksumallilla saada nyhdettyä kaikkea hyötyä irti. Lisäksi on valtava määrä pelaajia, jotka voisivat maksaa jotain selvästi vähemmän kuin tuo kertamaksuhinta. Perinteisen mallin mukaisella kertamaksulla nämä pelaajat jättävät pelin ostamatta tai hyödyntävät merirosvopoukaman tarjontaa. Free-to-playssa jokainen pelaaja voi periaatteessa maksaa juuri itselleen sopivan hinnan.

Itselleni free-to-play on kuitenkin myrkkyä. Vaikka jätettäisiin Farmvillen ja kumppaneiden keinotekoisten ärsytysten poistaminen rahalla pois laskuista, en ole löytänyt free-to-play peleistä hyvää syytä kuluttaa niihin rahaa. Tähän on noin kolme syytä:

1. Kilpailuviettini ei ole tarpeeksi suuri maksaakseni paremmista voittomahdollisuuksista. Jos pelissä ei pärjää käyttämättä rahaa, lopetan pelaamisen. Itäisillä mailla ihmisten suhtautuminen tällaiseen pay-to-win-systeemiin on kuulemma paljon suvaitsevaisempi ja siellä on ihan oikein, että rahalla pärjää.
2. Pelin sisäisten ostosten hinnat hirvittävät. En todellakaan ala maksamaan kymmeniä euroja virtuaalitankista. Sillä rahallahan saa Steamin joulualesta pelattavaa koko vuodeksi. Valaiden ruoaksi, siis!
3.  Virtuaalirahaa käyttäessä joutuu pähkäilemään liikaa erilaisten valintojen välillä. Jos ostaisin 5500 kultarahaa kahdellakympillä, joutuisin dilemmoimaan varikon laajennuksen, premium-tankkien ja parempien ammusten kesken. Puhumattakaan kokeneemmista miehistöistä, naamiomaalauksista, automaattisista palonsammuttimista ja miehistöparakkien tilanahtaudesta. Haluan keskittyä olennaiseen ja minimoida metapelaamisen määrän.

Älkää ymmärtäkö väärin. Haluaisin todellakin maksaa tekijöille käyvän hinnan nauttimastani 200-300 tunnin huvista. Ongelma on vain se, että free-to-play käppyrä ei tarjoa maksutapavaihtoehtoa minulle, joka haluan jonkinlaisen selkeän paketin. Tykkään kyllä hirveästi irtokarkeista, mutta niitä tulee aina ostettua liikaa ja tulee huono olo, joten toisinaan valmiit pussit ovat vain kivempia.

Tässä pari vaihtoehtoa uusiksi (vanhoiksi) tavoiksi paketoida World of Tanksin pelinsisäiset ostokset itselleni selkeiksi paketeiksi, jotka olisi näppärä ostaa:

1. Erilaiset tankkipaketit. Keräilijän aloituspakettiin kuuluisi parikymmentä alemman tason tankkia, ja niille riittävästi tallitilaa. Kyllä tästä kympin, pari maksaisi. Erikoistuneemmille pelaajille voisi myydä esimerkiksi valmiita polkuja tiettyyn tankkiin saakka, tai telatykkikokoelmaa eri maiden epäsuoran tulen ajoneuvoista.
2. Kuukausimaksu, jolla ylempien tasojen hintakäyrän jyrkkyyttä saisi loivennettua. 1,5 kertainen kokemus auttaa tähän vähän, mutta puutuminen uhkaa luultavasti jo VI-VII tason kohdilla.
3. Kokonaispaketti ja laajennusosat. Jos olisin esim 50 eurolla saanut jonkinlaisen eheän kokonaisuuden, mikä tuntuu valmiilta peliltä, olisin sen varmasti maksanut. Pelissä voisi silti olla mukana tankkien avaaminen kokemuspisteiden avulla, mutta jälleen progressiokäyrän ei tarvitsisi olla niin kovasti jyrkkenevä. Uusia tankkeja voisi myydä eri kokoisissa laajennusosissa, joista keräilijänä maksaisin mielelläni käyvän hinnan.

Nämähän ovat siis varstin perinteisiä malleja, mutta osoittavan mielestäni sen, että vaikka free-to-playssa hinta säätyykin kaikille sopivaksi, bisnesmalli sen sijaan ei sovi kaikille. Vaikka World of Tanksin rahastus tuntui erittäin kohtuulliselta pelin alussa, tuntuu pelin ”sentti sieltä, euro täältä”-monetisaatio 200 tunnin koukutuksen jälkeenkin hemmetin kalliilta. Yleensä arvotan peliviihteen maksimissaan 1-2 euroa per pelitunti arvoiseksi. Olisin siis ollut valmis sijoittamaan World of Tanksiin 200-600 euroa. 15 euron kuukausimaksut 18 kuukauden ajan osuu tuohon väliin aika hyvin. Jos tuolla rahalla saisi eden jotenkin järjellistä progressiota aina viimeisiin tankkeihin saakka, pelaisin peliä luultavasti vielä ainakin toisen mokoman. Nykyisellä monetisaatiomallilla progressio hyytyy, vaikka ostaisi premiumaikaa ja parempia ammuksia koko ajan.  

Mutta, kuten free-to-play pelien liikevaihdosta voi päätellä, valaat kyllä jaksavat vielä tovin. Kaikkien moninpelien siirtyessä pikkuhiljaa ilmaispelaamisen suuntaan siitä saatava erikoisuusarvo kuitenkin laskee ja kilpailu pelaajan pennosista kovenee. Pelimaailma ei tällä hetkellä muusta puhukaan kuin ilmaispelien valtaamasta tulevaisuudesta, mutta kuten Big Fish Gamesin Jessica Sachs kertoi Game Connection 2012:ssa, myös mobiililaitteiden kertamaksullisten kasuaalipelien markkina on tuplaantunut kahdessa vuodessa.

Ehkä ilmaisuus ei ole ainoa tulevaisuutemme.  

PS. Loppuun vielä maininta kuukausimaksuista. Ostin joskus aikanaan Warhammer Onlinen, koska päätin tarvitsevani kokemusta MMO-peleistä. Meillä oli oikein porukka, jolla oli tarkoitus pelailla peliä hissuksiin eteenpäin. Asennuksen jälkeen löysinkin porukkani ja ensimmäinen ilta oli ihan nastaa. Sitten tulikin parin illan tauko, jonka aikana muu porukka oli edennyt jo kohtalaisen kauas jättäen minut pelailemaan yksin alkupään maisemiin. Satunnaisista kiireistä johtuen en ehtinyt pelaamaan kuin noin neljänä iltana ensimmäisen kuukauden aikana. Kun sitten kerrankin olisi ollut kokonainen päivä aikaa, alkoi peli pyytää kuukausimaksuja. En varmasti maksa kahtakymppiä kuussa pelistä, jota saatan ehkä ehtiä pelaamaan pari iltaa, ja jossa kaverinikin kerkesivät karkaamaan jo ties minne. Varsinkaan kun pelin yksinpelisisältö ei ollut mitenkään pelillisesti antoisaa. Kuukausimaksu siis ei yksinään ole paras mahdollinen ratkaisu, mutta joissain tapauksissa se voi olla hyvä lisä kaiken muun päälle.