Jälleen kerran terveisiä seminaarista. Tällä kertaa kyseessä oli Serious Games and Gamification -päivä Oulun yliopistolla.
Vakavat pelit ja pelillistäminen ovat selkeästi tämän hetken nousevia trendejä. Molemmat ovat olleet olemassa jo ties kuinka kauan, mutta nyt näyttää siltä, että aiheiden parissa on mahdollista tehdä jopa bisnestä. Pelillistämisen malliesimerkki, Foursquare nappasi joitain miljoonia rahoitusta vastikään, eikä oikeiden pilottien kouluttamiseen kehitetyt lentosimulaattorit ole mitään muuta kuin vakavia pelejä.
Oulun päivän aloitti järjestäjätahon terveinen ja aiheen alustus. Varsinaisesti asian ytimeen päästiin heti perään, kun Red Hill Studiosin Bob Horne piti keynotensa Gamification and Serious Games - Fundamentals and Case Experiences. Mielenkiintoinen esitelmä palautti mieleen sisäiset ja ulkoiset motivaatiot, pelin kohderyhmän ymmärtämisen tärkeyden, mutta ehkä tärkeimpänä fokusoinnin merkityksen (jos sitä nyt ei ihan suoraan välttämättä sanottukaan). Aina pitäisi miettiä, mitä ollaan tekemässä ja kenelle, ja mikä tekosissamme on tärkeintä tavoitteen saavuttamiseksi.
Päivän toinen keynote, samaisen Red Hill Studiosin William Dwyer sen sijaan oli pettymys. Perus projektinhallintaluento ei todellakaan kuulu tämän kaltaiseen seminaariin. Sinänsä asiapitoinen puhe oli aivan liian geneerinen, eikä edes yrittänyt tuoda minkäänlaista seminaarin aiheeseen erikoisesti liittyvää näkökulmaa mukaan. Tämänkö takia heräsin puoli kuudelta ja lensin aamukoneella Ouluun? No en todellakaan.
Lounastauon yhteydessä pääsimme kokeilemaan muutamia esille asetettuja vakavia pelejä, esimerkiksi Parkinsonin tautia sairastaville suunniteltuja harjoituksia, mutta myös ryhmätyötaitoija opettavaa moninpeliä.
Iltapäivän ohjelmistossa oli Timo Ylikankaan ja Petri Fridellin esitys vakavasta mutta hauskasta. Vakavien pelien ei siis todellakaan tarvitse olla itsessään vakavia, vaan vakavaa aihealuetta voi lähestyä myös viihdyttävistä ja hauskoista näkökulmista. Esillä oli muutamia Kajaanin ammattikorkeakoulussa tehtyjä esimerkkejä, mm. oikean auton ohjaimiin ja mittaristoihin kytketty Rally Trophy - peli ja virtuaalimalli Kajaanin keskustasta.
Teoreettisemmasta näkökulmasta vastasi Oulun yliopiston Mika Oja, joka esitteli pelillistämisen (gamification) perusmekaniikkoja. Pisteet, tasot ja badget ovat nykypäivää ja sinällään ansiokasta artikuloida ne ääneen. Itse olisin kuitenkin ollut kiinnostuneempi uusista ideoista, mutta se ei ehkä ole akateemisen tutkimuksen keskiössä. Se on meidän, pelisuunnittelijoiden, tehtävä.
Virallisen seminaaripäivän jälkeen ehdimme piipahtamaan jopa kolmessa iltakohteessa. Oulun Mobile Monday -tapahtuma nosti ainakin itselläni karvat pystyyn kuplivan trendikkään bisneslähtöisen pikaesittelykierroksen aikana. Puolenkymmentä kalvosulkeista katsottuani totesin, että hypetys, huonot kalvot ja esiintymistaidottomat puhujat saavat nyt jäädä. Sain niistä tarpeekseni 2000-luvun taitteessa.
Paljon mielenkiintoisempi sen sijaan oli vierailu Ludocraftin studiolla. Vakavien pelien saralla kunnostautunut Oululaisfirma on onnistunut luomaan itselleen todella mellevän toimiston, jossa on varmasti ilo työskennellä ja tuoda vieraita. Illan päätteeksi ehdimme vielä seminaarin illallisen jälkiruuille Lasarettiin, jossa paikalla oli myös seuraavan päivän tarinaseminaariin osallistuvia ihmisiä.
Kaiken kaikkiaan Oulun päivä jäi täpärästi plussalle, kun katsotaan sen aiheuttamaa vaivaa ja siitä saatua tuottoa. Täytyy siis osallistua myös seuraavalla kerralla.
